Hirviä talokuume. Hirsitalo. Vanhassa vara parempi.

Kaikkihan alko siittä ko me löyettiin ihana rantatontti miehen kotipaikkakunnalta. Ei me sitä ennen oltu kauhiasti mietitty että muutettas. Meiän nykyinen talo on parisattaa kilsaa etelämpänä, mun synnyinseuvulla, muttei lapsuusseuvulla kuitenkaa, ko mää vaan kävin syntymässä siellä ja that's it. 

Tontti saatiin jollain konstein ostettua vaikka oli entisiäki velkoja ja yrityksiä ja niitten velkoja. Me oltiin niiin onnellisia ko yks unelma toteutu, oma rantatontti. <3

Yritys meni nurin ja velat kaatu niskaan, yrityksen kiinteistöt ja lainat piti ottaa omille harteille ettei vouti veis kiinteistöjä puoli-ilmaiseks, ko silti ne velat ois jääny meille.

Laitettiin oma talo ja kaikki muut 3 kiinteistöä myyntiin, kesämökkiki piti pantata pankille. :( Kiinteistöjen sijainti ei ole paras mahollinen, ja muutenkaa näin taantuman aikaan ei oo helppo myyä taloja. Silti toivomme että ne, tai ees joku niistä menis kaupaksi, että helpottais tämä velan paine harteilla. 

Tilanne tuntuu epätoivoselta. Tuntuu ettei tästä oo ulospääsyä. Silti mää pöljä jaksan pitää toivoa yllä. Mää kyllä keksin jottain että meiän haave toteutuu. Mää en oo tottunu luovuttaan, jos ei oo toivoa nii onko sitten ennää ees elämää... Mää oon isäni kaltainen junttura, periksi ei anneta! 

Välillä mää olin vähän enempiki maassa. Annoin ajan kulua ja aattelin ettei me sitä taloa tehä, parempi myyä tonttiki pois. Nyt mää oon taas innostunu katteleen eri vaihtoehtoja. Talohan me laitetaan uuestaan myyntiin, hintaa vähän alemmas ja ehkä eri välittäjä. Meiän talohan on aivan ihana, ottasin sen mukkaan uuelle tontille, jos nuin jykevän ja ison talon vois siirtää. Ei voi. Valitettavasti. Remontoitukki niin ihanaksi. Mää rakastan sitä taloa. Mutta veri vettää pohjoseen. Ei meillä tuolla oo mittään. Lasten koulu tietenki, mutta äkkiä ne sopeutus uuteen kouluun, tuttuja on jo valmiiks. Serkkuja lähinnä. 

Tämmösin aatoksin lähetään liikkeelle. Pää täynnä ideoita ja haaveita. Sais tuon ukonki yhtä suureen hurmokseen nii se ois menoa. Me kun ruukataan mennä eikä vaan meinata. :D